Kendall Jennerin harvinaiset korvakorut ovat puettavaa taidetta

Kendall Jennerin ensimmäinen esiintyminen Venetsian elokuvajuhlilla tarjosi odotetusti näyttäviä asuja, venekyytejä ja ripauksen vanhan Hollywoodin glamouria. Huomionarvoisin yksityiskohta ei silti ollut iltapuku tai aurinkolasit, vaan korvakorupari, jonka todellisen merkityksen tunnistivat lähinnä taiteen ja keräilykorujen tuntijat.

Jenner käytti Venetsiassa amerikkalaisen kuvanveistäjän Alexander Calderin vuonna 1955 valmistamia hopeisia korvakoruja. Abstraktit, käsin muotoillut korut ovat pienikokoisia veistoksia ja samalla poikkeuksellisen harvinaisia keräilyesineitä. Valinta sopi erityisen hyvin kaupunkiin, jossa taidekeräilijä Peggy Guggenheim vietti suuren osan elämästään ja teki Calderin tuotantoa tunnetuksi.

Hillitty asu sai seurakseen harvinaisen yksityiskohdan

Korvakorut nähtiin osana harkitun pelkistettyä kokonaisuutta. Jenner yhdisti ne savunharmaaseen, läpikuultavaan ja kellohihaiseen Vivienne Westwood -mekkoon, Maison Olan punottuun korilaukkuun sekä vintage-Manolo Blahnik -kenkiin. Hopeanväriset korut näyttivät ensi silmäyksellä moderneilta ja hieman epäsymmetrisiltä näyttäviltä asusteilta.

Niiden tausta teki kokonaisuudesta kuitenkin paljon tavallista kiinnostavamman. Calder valmisti korvakorut vasaroidusta hopeasta ja teräslangasta lähes 70 vuotta sitten. Korut eivät myöskään olleet lainassa suuren muotitalon arkistosta, vaan ne tulivat lontoolaiselta galleristi Louisa Guinnessilta, joka on erikoistunut taiteilijoiden suunnittelemiin ja valmistamiin koruihin.

Voguen mukaan Jennerin stylisti Danielle Goldberg etsi nimenomaan Calderin korvakoruja. Etsintä eteni Calder Foundationin ja newyorkilaisen keräilijän kautta Guinnessin galleriaan, josta stylistille lähetettiin pieni valikoima vaihtoehtoja. Jenner ei lopulta vain lainannut valitsemaansa paria julkista esiintymistä varten, vaan osti sen omaan kokoelmaansa.

Alexander Calder teki korut omin käsin

Alexander Calder tunnetaan ennen kaikkea ilmassa liikkuvista mobile-veistoksistaan, jotka muuttivat modernin kuvanveiston suuntaa. Hänen tuotantoonsa kuului kuitenkin myös huomattava määrä koruja. Ensimmäiset pienet korunsa Calder teki jo lapsena sisarensa nukeille, ja hänen korujaan esiteltiin gallerioissa 1920-luvun lopulta lähtien.

Taiteilija työskenteli usein messingin, hopean ja metallilangan kaltaisilla suhteellisen vaatimattomilla materiaaleilla. Lopputuloksissa näkyivät samat vapaat linjat, spiraalit ja tasapainon kokeilut kuin hänen veistoksissaan. Koruissa ei ollut tarkoitus esitellä jalokivien hintaa, vaan ideaa, liikettä ja tekijän kädenjälkeä.

Erityisen haluttuja Calderin koruista tekee se, että taiteilija valmisti niitä pitkälti itse. Taiteilijakorut toteutetaan usein yhteistyössä kultasepän tai muun käsityöläisen kanssa, mutta Calder leikkasi, taivutti ja vasaroi materiaalinsa omin käsin. Jokaisessa pinnassa on siten suora yhteys tekijään. Guinnessin mukaan juuri korvakorut ja sormukset ovat nykyisin Calderin tuotannon harvinaisimpia korutyyppejä.

Peggy Guggenheim yhdisti taiteen ja henkilökohtaisen tyylin

Venetsia antoi Jennerin koruvalinnalle osuvan kehyksen. Kaupunki liittyy vahvasti Peggy Guggenheimiin, joka oli yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista modernin taiteen keräilijöistä. Hän asui Venetsiassa Palazzo Venier dei Leonissa, jossa toimii nykyään hänen nimeään kantava museo.

Guggenheim tuki Calderia ja käytti mielellään tämän koruja. Hänen palatsissaan oli myös Calderin veistos Silver Bedhead, joka kuuluu yhä Venetsian museon kokoelmaan. Guggenheim teki taiteellisista mieltymyksistään osan pukeutumistaan: avatessaan Art of This Century -galleriansa New Yorkissa vuonna 1942 hän käytti toisessa korvassaan Calderin ja toisessa surrealisti Yves Tanguyn suunnittelemaa korua.

Jenner viittasi Venetsian-vierailullaan Guggenheimin tyyliin myös näyttävillä, terävästi kaartuvilla aurinkolaseilla. Lasit herättivät sosiaalisessa mediassa korvakoruja enemmän huomiota, mutta Calderin teokset olivat asun hienovaraisempi kulttuurinen viesti. Ne yhdistivät muodin, modernin taiteen ja Venetsian historian ilman näkyviä logoja.

Taidekoru kiinnostaa vaihtoehtona perinteiselle luksukselle

Jenner tunnetaan myös taiteen keräilijänä. Hänen kokoelmaansa on liitetty muun muassa James Turrellin, Tracey Eminin, Barbara Krugerin, Richard Princen ja Raymond Pettibonin teoksia. Calder-korujen ostaminen näyttäytyykin luontevana jatkona kiinnostukselle, ei ainoastaan punaisen maton lainana.

Tapaus kertoo samalla laajemmasta luksuskuluttamisen muutoksesta. Tunnistettavan merkin tai suuren jalokiven rinnalla arvoa etsitään yhä useammin esineen alkuperästä, harvinaisuudesta ja tekijän tarinasta. Taiteilijan valmistama koru voi toimia sekä käyttöesineenä että kokoelman osana. Sen arvo ei perustu ensisijaisesti materiaalin hintaan, vaan taidehistorialliseen merkitykseen.

Calderin korut näyttävät tästä syystä edelleen tuoreilta. Epätäydelliset pinnat ja käsin taivutetut linjat vastaavat nykyistä kiinnostusta persoonalliseen käsityöhön. Samalla ne tarjoavat vastakohdan teollisesti tuotetuille, keskenään samanlaisille asusteille.

Puettava taide voi nousta näkyvämmäksi trendiksi

Louisa Guinness uskoo, että Jennerin kaltaiset tunnetut keräilijät voivat johdattaa uuden yleisön taiteilijakorujen pariin. Calderin ja Man Rayn lisäksi koruja ovat suunnitelleet tai tehneet esimerkiksi Niki de Saint Phalle, Anish Kapoor ja Lucio Fontana. Monen taiteilijan korutuotanto on jäänyt suurelle yleisölle maalauksia ja veistoksia tuntemattomammaksi.

Myös rintakorujen paluu muotinäytöksiin tukee kehitystä. Korut eivät enää kuulu vain juhlapuvun kaulukseen, vaan niitä kiinnitetään takkeihin, neuleisiin, huiveihin ja jopa laukkuihin. Calderin kaltaisten taiteilijoiden veistokselliset teokset sopivat hyvin tähän vapaampaan tapaan käyttää koruja.

Taidekorutrendin tunnusmerkkejä ovat:

  • käsityön jäljen ja epäsäännöllisten pintojen korostaminen
  • harvinaiset vintage- ja uniikkiesineet massatuotteiden sijaan
  • veistokselliset muodot ja tarkoituksellinen epäsymmetria
  • korun tekijään, aikakauteen ja alkuperään liittyvä vahva tarina
  • korujen käyttäminen sukupuolesta ja perinteisistä tyylisäännöistä riippumatta

Jennerin korvakoruissa kiinnostavinta on lopulta niiden ajattomuus. Vaikka pari valmistui vuonna 1955, sen pelkistetyt metallilinjat voisivat olla uuden riippumattoman korusuunnittelijan tämänhetkisestä mallistosta. Samalla korut muistuttavat, ettei näyttävin asuste ole aina suurin tai kalleimmasta materiaalista valmistettu. Joskus tärkein yksityiskohta avautuu vasta, kun sen tarinan tuntee.

Lähteet

Vogue: The Story Behind Kendall Jenner’s Ultra-Rare, Artist-Made Earrings

Kuvan lähde

Artikkelikuva on tätä uutista varten luotu tekoälyllä. Kuvaan on lisätty automaattisesti intomoda.fi-logo.

Jätä kommentti